Pohjois-Savossa halutaan lehmät ulkoilemaan

Pemolaidun 

Pääsin tekemään kolmen muun opiskelukaverini kanssa kuluneen kevään aikana kartoituksia pohjoissavolaisten maitotilojen jaloittelu- ja laidunnuskäytännöistä. Aihetta tutkittiin sähköisellä kyselyllä ja puhelinhaastatteluilla. Vastauksia saimme monipuolisesti ja aihe herätti yllättävänkin paljon keskustelua. Ulkoilu koetaan selvästi tärkeäksi sekä lehmien hyvinvoinnin että maidontuotannon imagon kannalta.

Kyselyyn vastanneiden tilojen yleisin karjakoko oli 30–75 lypsylehmää ja vastaajat jakautuivat lähes tasan parsinavetta- ja pihattonavettatilallisiin. Kaikki parsinavetalliset vastaajat ja jopa puolet pihattonavetallisista vastaajista järjestilypsylehmille ulkoilua. Arvokasta tietoa saatiin myös sellaisilta tiloilta, jotka eivät ulkoiluta lypsylehmiään. Puhelinhaastatteluilla selvitimme lehmiä ulkoiluttavilta tiloilta erilaisia käytänteitä ja mielipiteitä aiheeseen liittyen. 

Ennakkoajatukseni ulkoilun positiivisista terveysvaikutuksista vahvistuivat alkukartoituksien edetessä, sillä lähes kaikki ulkoilua järjestävät yrittäjät kertoivat omakohtaisia kokemuksia ulkoilun positiivisista vaikutuksista lehmien terveyteen. Erityisesti sorkkaterveyden kerrottiin pysyvän hyvänä, kun lehmät saavat liikuskella tarhassa tai laitumella. Talvella lumi puhdistaa lehmien jalat, jolloin lumi toimii ikään kuin luonnollisena sorkkakylpynä. Meille kerrottiin myös paljon tarinoita siitä, kuinka lehmien mielenvirkeys pysyy hyvänä niiden päästessä ulkoilemaan – ja tämä riemu tarttuu kuulemma myös ihmisiin. 

Ulkona tarhassa jaetenkin laitumella lehmillä on tilaa lajityypilliseen käyttäytymiseen ja liikkumiseen. Laiduntava lehmä kävelee laitumella päivässä jopa 2–8 kilometriä, kun pihatossa lehmä ottaa askelia 400–800 metrin edestä. Ja mikä olisikaan luonnollisempi tapa lehmälle saada ravintonsa kuin laidunruohon nyhtäminen. Myös esimerkiksi kiimat tulevat selkeämmin esille lehmien ulkoillessa. Oikein toteutettuina jaloittelu ja laidunnus tuovat hyötyjä niin eläimille kuin ihmisillekin. 

Suurin osa kyselyyn vastanneista tilallisista aikoi kehittää oman tilansa jaloittelu- ja laidunnusmahdollisuuksia seuraavan 5 vuoden aikana. Esille nousi erityisesti ulkoilun ajanjakson pidentäminen, talviaikainen jaloittelu sekä hiehojen ja umpilehmien ulkoilun lisääminen. Etenkin moni pihattonavettatilallinen suunnitteli jaloittelumahdollisuuden järjestämistä.  Jaloittelutarhan suunnittelussa askarruttivat eniten erilaiset tarhan pohjan materiaalivaihtoehdot, kulkureittien toimivuus, kustannukset ja työmäärän lisääntyminen. Automaattilypsyssä ulkoilun sudenkuopaksi koettiin etenkin lypsyliikenteen tasaisuus.Kuulimme kuitenkin esimerkkejä onnistuneista jaloittelun ja laidunnuksen ratkaisuista myös automaattilypsytiloilta.

Tilakohtaisen lehmäluvun kasvaessa ainakin kokoaikaisen laidunnuksen toteuttaminen voi olla monella tilalla yksinkertaisesti mahdotontanavetan lähellä olevan peltoalan riittämättömyyden takia. Isoillkarjoille jaloittelutarha voikinolla ainut järkevä ja toteutettavissa oleva ulkoilun muoto. Suomen olosuhteet tuovatluonnollisesti haasteita esimerkiksi kovien pakkasten ja märkien kelien aikaan, mutta oikeilla ratkaisuilla olosuhteiden tuomat ongelmat voidaan minimoida. Talviaikainen ulkoilu on nyt vahvasti tapetilla ja alkukartoitusten perusteella uskoisin yrittäjien keskittyvän erityisesti sen lisäämiseen. Tästä on hyvä jatkaa!

Jonna Koskinen

Kirjoittaja on 4. vuoden agrologiopiskelija ja on toteuttanut työelämäharjoittelun JALAKA –hankkeessa selvittäen pohjoissavolaisten lypsykarjatilojen jaloittelu- ja laidunnusmenetelmiä.

 

 

Huolellisesti perustetut aidat kestävät vuosia

Juvan Muumaa Ay on kolmen tilan yhteisnavetta, joka on tuottanut luomumaitoa 26 vuotta. Muumaalla on noin 130 lypsylehmää vuonna 1999 valmistuneessa makuuparsipihatossa, jossa ruokintamenetelmänä on seosrehuruokinta. Lypsyasemana on 2 x 8 paikkainen kalanruotoasema, jolla lehmät lypsetään kaksi kertaa päivässä. Nuorkarja ja umpilehmät ovat vinokuivikepohjaisessa kylmäpihatossa, joka on rakennettu vuonna 2005. Kylmäpihaton yhteydessä on hakepohjainen tarha, joka antaa eläimille lisää liikkumatilaa.

Lypsäville lehmille on kaksi jaloittelutarhaa, joista kerätään sadevedet talteen omaan säiliöön. Laidunalaa noin 7 hehtaaria, joka on jaettu kolmeen lohkoon. Laitumelle on vapaa pääsy yötä päivää 7-8 kuukauden ajan vuodessa. Säilörehun määrää vähennetään hieman noin kahden kuukauden ajan kesällä, kun laitumilla on eniten syötävää. Talvella lypsylehmiä ruokitaan ulos laidunalueelle kuivaheinäpaaleilla.

Lypsylehmien jaloittelutarhat toimivat oikeastaan vain läpikulkuna laitumille ja lehmiä päästetään hyvin harvoin ulos pelkästään tarhaan. Muumaan osakkaan Heikki Teittisen mukaan jaloittelualueen tulee olla tarpeeksi laaja alue. Pieni tarha likaantuu helposti eikä sellaisessa pysty pitämään suuria eläinmääriä. Ulkoilun myötä navetta on väljempi eikä työmäärä juurikaan lisäänny. Ulkoilun rutiinit ovat helppoja, kunhan muistaa tarkistaa portit ja aidat, jotta eläimet eivät karkaa.

muumaa 1

Huolellisesti perustetut kulkureitit kestävät suuren karjamäärän liikkumisen ja auttavat eläinten siirtelyssä.

Nuorkarja ja umpilehmät laiduntavat kauempana navetasta n. 5 kk vuodesta. Sorkat hoidetaan umpeenpanon yhteydessä kerran vuodessa. Kesäisin umpilehmät laiduntavat ja muutoin ovat kylmäpihatossa. Lehmät poikivat laitumelle vuodessa 3-4 kuukauden ajan erilliselle poikimalaitumelle. Umpilehmät pysyvät puhtaina ja terveinä laitumella ja poikimiset sujuvat yleensä helposti. Eläinten siirroissa käytetään kuljetuskärriä ja paimenkoiria. Koirien kanssa saadaan eläimiä siirrettyä tarvittaessa teitä pitkin pidempiäkin matkoja laidunalueille. Laiduntamisen myötä säästetään esimerkiksi kuivikekustannuksissa, rehustuksessa ja lannanpoistossa.

Tilalla on panostettu kulkureitteihin ja aitauksiin. Kunnolla tehdyt aitarakenteet helpottavat tulevien vuosien työnmäärää, kun joka vuosi ei tarvitse tehdä uutta aitaa. Kulkureiteillä navetan lähellä on hiekkaa, jota lisätään aina tarpeen mukaan. Teittinen on perustanut kymmeniä hehtaareja High Tensile –aidoilla kiinteästi aidattua laidunaluetta. Näille alueille voidaan laittaa eläimiä laiduntamaan heti laidunkauden alussa tai esimerkiksi ensimmäisen tai toisen säilörehunteon jälkeen.

Teittisen mukaan ulkoilussa parasta ovat talvella lumi ja kesällä kuiva nurmikko, jotka edistävät sorkkaterveyttä. Sorkka-aines kovenee lumessa ja sorkan verenkierto elpyy. Lumi myös desinfioi ja puhdistaa sorkkia. Eläinten liikkuminen ulkona ja sen myötä kehittyvä lihaskunto edesauttavat helppoja poikimisia. Vasikoiden ja hiehojen jalat on kuitenkin helppo pilata jo nuorena, jos niitä pidetään huonoissa olosuhteissa. Nuorkarjan ulkona liikkuminen edesauttaa eläinten fyysistä kehittymistä ja totuttaa eläimet ulkoiluun. Nuorkarjan ja umpilehmien kesälaiduntamisella on myös merkittävä taloudellinen etu sisällä hoitoon verrattuna.

Teittisellä on paljon kokemusta paimenkoirien kouluttamisesta ja niiden kanssa työskentelystä. Hän on myös kilpaillut menestyksekkäästi paimenkoirakilpailuissa. Teittisellä on tällä hetkellä kuusi bordercollieta paimenkoirina. Paimenkoirat ovat mukana tilalla kaikenlaisissa eläinten siirroissa ja lajitteluissa. Navettaympäristössä pärjää yhdelläkin koiralla, mutta isompiin siirtoihin tarvitaan useampi koira. Eläinten käsittelyn ja käyttäytymisen ymmärtäminen on tärkeää, jotta koiraa osaa kouluttaa ja ohjata oikein.

muumaa 2b

Talvenkestävä aitaus tulee olla tarpeeksi korkea runsaan lumimäärän vuoksi. Ylin lanka on noin 170 cm korkea.

Miksi lehmille kannattaa järjestää jaloittelua?

Oikein toteutettuna jaloittelu on hyväksi lehmien terveydelle. Jaloittelualueen ja kulkureittien tulee olla pitäviä, puhtaita ja kaikin puolin turvallisia lehmille. Sopivan jaloitteluratkaisun löytäminen on tilakohtaista, sillä esimerkiksi navettatyyppi, lehmämäärä ja käytettävissä oleva pinta-ala vaikuttavat keskeisesti jaloittelun toteutukseen. Mutta miksi ylipäätään tarjota lehmille mahdollisuus jaloitteluun? Seuraavaksi viisi tärkeintä syytä.

Jaloittelukuva 600

1. Lajityypillinen käyttäytyminen

  • Laumaeläimenä lehmä tarvitsee luonnostaan sosiaalista kanssakäymistä lajitovereidensa kanssa. Ulkona on enemmän tilaa hoitaa kaverisuhteita ja lauman alempiarvoisilla välttää konflikteja.
  • Ulkona on vähemmän stressitekijöitä. Säännöllisesti jaloittelevat eläimet ovat rauhallisempia ja helpompia käsitellä.

2. Lihaskunto

  • Liikkuminen ylläpitää hyvää lihaskuntoa. Raajat, nivelet ja jänteet vahvistuvat liikkuessa. Hyvä kunto edesauttaa helppoa poikimista ja ehkäisee sairastumisia.
  • Jaloittelulla voi olla suotuisaa vaikutusta keskipoikimakertaan, sillä hyväkuntoiset lehmät ovat terveempiä ja kestävämpiä.

3. Sorkkaterveys

  • Sorkkaterveys pysyy hyvänä puhtaalla ja kuivalla alustalla. Talvella sorkat puhdistuvat lumessa, jolloin infektiopaine pienenee.
  • Joustavalla alustalla liikkuminen mahdollistaa sorkan luontaisen joustomekanismin toiminnan ja tekee hyvää sorkan verenkierrolle.

4. Muu terveys

  • Kesän valoisuus vaikuttaa hormonitoiminnan säätelyyn positiivisesti. Kiimat näkyvät paremmin ja ulkona on hyvin tilaa kiimakäyttäytymiseen.
  • Liikunta edistää hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa sekä immuunipuolustuksen ja ruuansulatuselimistön toimintaa.

5. Maaseutumaisema

  • Jaloittelevat lehmät kuuluvat maalaismaisemaan ja luovat maaseudulle kuuluvia tuoksuja ja ääniä.
  • Jaloittelu luo positiivista kuvaa maidontuotannosta. Lehmien näkeminen ulkona on yhä useammalle kuluttajalle tärkeää.

Hallittua jaloittelua ja laidunnusta

Rytkösen Markuksen ja Helin tilalla Maaningalla lehmien ulkoilu koetaan tärkeäksi eläinten hyvinvointitekijäksi. Tila on kehittynyt kovaa vauhtia. Vuonna 2011 lehmiä oli 30 ja tällä hetkellä jo lähemmäs 200. Uusi pihatto on valmistunut vuonna 2015 ja käytössä on kolme lypsyrobottia. Vasikoille ja nuorkarjalle on omat tilat erillisissä rakennuksissa. Tärkeimmät syyt lehmien ulkoilun taustalla ovat sorkkaterveys ja hyvinvointikorvauksesta saatava rahallinen hyöty.

Kuva nettiin

Tilalla lehmien kulkuväylät on rakennettu täyttösoralla ja ne kestävät hyvin suuren karjan siirtymiset laidunalueelle.

Lypsylehmien laidunalaa on kaiken kaikkiaan noin 5 ha. Lypsylehmät on jaettu pihatossa kahteen eri ryhmään ja kummallakin ryhmällä on oma laidunalue käytössään. Lisäksi umpilehmillä on oma alueensa ja vapaa pääsy ulos. Laitumella ei ole juurikaan ruokinnallista arvoa ja strategiana onkin päästää lypsylehmät laitumelle sen jälkeen, kun ne ovat navetassa syöneet apetta mahansa täyteen. Lypsylehmät saavat olla laitumella jaloittelemassa yleensä muutaman tunnin kerrallaan. Lehmät pääsevät ulos päivittäin myös talvella, jos olosuhteet sen sallivat. Sateella ja liukkailla keleillä ulkoilua on syytä rajoittaa.

Markus Rytkönen mainitsee, että lehmät pysyvät virkeinä, kun ne pääsevät säännöllisesti ulkoilemaan. Ulkoilu mahdollistaa lajityypillisen käyttäytymisen ja kiimat näkyvät paremmin ulkona. Rytkönen mainitsee myös, että lehmien ulkoiluaika on kätevää hyödyntää esimerkiksi kuivittamiseen, kun navetassa on paremmin tilaa työskennellä. Kuivikkeet ajetaan pienkuormaajalla parsiriveihin aina silloin, kun lehmät ovat ulkona jaloittelemassa.

Hiehoilla on oma asfalttipohjainen jaloittelutarha vanhan navetan yhteydessä. Tarhassa on ruokintapöytä. Tarha puhdistetaan pienkuormaajaan kiinnitettävällä kumilastalla, jolla liete työnnetään suoraan lietesäiliöön, joka on aivan tarhan vieressä. Rytkönen on todennut, että valo vaikuttaa positiivisesti hiehojen kiimakiertoon ja kiiman näyttämiseen.

Nuorkarja laiduntaa kesäisin kahdessa eri ryhmässä ja laidunalaa on niille yhteensä 30 ha. Rytkönen kokee nuorkarjan laidunnuksessa haastavaksi saada eläinten kasvu pysymään hyvänä. Nuorkarjan laitumien tulee olla todella hyviä ja lisäruokinnan onnistua, jotta kasvu ei pysähdy. Hiehojen laidunnuksessa eniten työllistää riittävän hyvän laitumen ylläpito.

Kuva nettiin 2

Pellolla maatessaan lehmät voivat valita vapaasti makuupaikkansa ja asentonsa.

Rytkönen kävi oman navetansa suunnitteluvaiheessa tutustumassa monilla maitotiloilla. Hän huomasi yhtäläisyyden ulkoilua järjestävien tilojen kesken. Yksikään laiduntavista tiloista ei maininnut sorkkaterveydestä, sillä ongelmia ei juurikaan ollut. Ulkoilun positiiviset vaikutukset sorkkaterveyteen näkyvät nyt myös omalla tilalla. Ulkoilulla on keskeinen vaikutus hyvään sorkkaterveyteen ja etenkin talviaikainen jaloittelu tekee sorkille hyvää, kun sorkat puhdistuvat lumessa. Tilalla sorkat hoidetaan itse omalla sorkkapenkillä.

  • 1
  • 2

Hankkeen toteuttajat

toteuttajat