Pohjois-Savossa halutaan lehmät ulkoilemaan

Pemolaidun 

Pääsin tekemään kolmen muun opiskelukaverini kanssa kuluneen kevään aikana kartoituksia pohjoissavolaisten maitotilojen jaloittelu- ja laidunnuskäytännöistä. Aihetta tutkittiin sähköisellä kyselyllä ja puhelinhaastatteluilla. Vastauksia saimme monipuolisesti ja aihe herätti yllättävänkin paljon keskustelua. Ulkoilu koetaan selvästi tärkeäksi sekä lehmien hyvinvoinnin että maidontuotannon imagon kannalta.

Kyselyyn vastanneiden tilojen yleisin karjakoko oli 30–75 lypsylehmää ja vastaajat jakautuivat lähes tasan parsinavetta- ja pihattonavettatilallisiin. Kaikki parsinavetalliset vastaajat ja jopa puolet pihattonavetallisista vastaajista järjestilypsylehmille ulkoilua. Arvokasta tietoa saatiin myös sellaisilta tiloilta, jotka eivät ulkoiluta lypsylehmiään. Puhelinhaastatteluilla selvitimme lehmiä ulkoiluttavilta tiloilta erilaisia käytänteitä ja mielipiteitä aiheeseen liittyen. 

Ennakkoajatukseni ulkoilun positiivisista terveysvaikutuksista vahvistuivat alkukartoituksien edetessä, sillä lähes kaikki ulkoilua järjestävät yrittäjät kertoivat omakohtaisia kokemuksia ulkoilun positiivisista vaikutuksista lehmien terveyteen. Erityisesti sorkkaterveyden kerrottiin pysyvän hyvänä, kun lehmät saavat liikuskella tarhassa tai laitumella. Talvella lumi puhdistaa lehmien jalat, jolloin lumi toimii ikään kuin luonnollisena sorkkakylpynä. Meille kerrottiin myös paljon tarinoita siitä, kuinka lehmien mielenvirkeys pysyy hyvänä niiden päästessä ulkoilemaan – ja tämä riemu tarttuu kuulemma myös ihmisiin. 

Ulkona tarhassa jaetenkin laitumella lehmillä on tilaa lajityypilliseen käyttäytymiseen ja liikkumiseen. Laiduntava lehmä kävelee laitumella päivässä jopa 2–8 kilometriä, kun pihatossa lehmä ottaa askelia 400–800 metrin edestä. Ja mikä olisikaan luonnollisempi tapa lehmälle saada ravintonsa kuin laidunruohon nyhtäminen. Myös esimerkiksi kiimat tulevat selkeämmin esille lehmien ulkoillessa. Oikein toteutettuina jaloittelu ja laidunnus tuovat hyötyjä niin eläimille kuin ihmisillekin. 

Suurin osa kyselyyn vastanneista tilallisista aikoi kehittää oman tilansa jaloittelu- ja laidunnusmahdollisuuksia seuraavan 5 vuoden aikana. Esille nousi erityisesti ulkoilun ajanjakson pidentäminen, talviaikainen jaloittelu sekä hiehojen ja umpilehmien ulkoilun lisääminen. Etenkin moni pihattonavettatilallinen suunnitteli jaloittelumahdollisuuden järjestämistä.  Jaloittelutarhan suunnittelussa askarruttivat eniten erilaiset tarhan pohjan materiaalivaihtoehdot, kulkureittien toimivuus, kustannukset ja työmäärän lisääntyminen. Automaattilypsyssä ulkoilun sudenkuopaksi koettiin etenkin lypsyliikenteen tasaisuus.Kuulimme kuitenkin esimerkkejä onnistuneista jaloittelun ja laidunnuksen ratkaisuista myös automaattilypsytiloilta.

Tilakohtaisen lehmäluvun kasvaessa ainakin kokoaikaisen laidunnuksen toteuttaminen voi olla monella tilalla yksinkertaisesti mahdotontanavetan lähellä olevan peltoalan riittämättömyyden takia. Isoillkarjoille jaloittelutarha voikinolla ainut järkevä ja toteutettavissa oleva ulkoilun muoto. Suomen olosuhteet tuovatluonnollisesti haasteita esimerkiksi kovien pakkasten ja märkien kelien aikaan, mutta oikeilla ratkaisuilla olosuhteiden tuomat ongelmat voidaan minimoida. Talviaikainen ulkoilu on nyt vahvasti tapetilla ja alkukartoitusten perusteella uskoisin yrittäjien keskittyvän erityisesti sen lisäämiseen. Tästä on hyvä jatkaa!

Jonna Koskinen

Kirjoittaja on 4. vuoden agrologiopiskelija ja on toteuttanut työelämäharjoittelun JALAKA –hankkeessa selvittäen pohjoissavolaisten lypsykarjatilojen jaloittelu- ja laidunnusmenetelmiä.

 

 

Hankkeen toteuttajat

toteuttajat