Laidunnus ylläpitää kulttuurimaisemaa

Koskela7

Etelä-Savossa Sulkavan Lohikoskella Kukka-Maaria ja Jussi Kärjen luomumaitotilan lehmät ja nuorkarja pitävät yllä arvokasta kulttuurimaisemaa. Lohikosken ja Lohilahden kylien väliin Myllytien molemmin puolin jää monipuolinen ja kaunis niittyjen sekä vaihtelevien hakamaiden laaja kokonaisuus. Laitumen lähellä sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokas Lohikosken vanha mylly ja saha (RKY), jonka toiminta loppui 1900-luvun alussa. Niityllä on ollut aikoinaan muun muassa sahatyöläisten asumuksia. Vaikutelma alueesta on harmoninen ja hyvin perinteinen.

Laidunalue muodostaa hienon kokonaisuuden, jonka perinnebiotooppiarvo on korkea ja alueella on myös suurta maisemallista ja kulttuurihistoriallista arvoa. Tie jakaa perinnebiotooppilaitumet kahteen osaan. Tilan eteläpuolelle jää noin kahdeksan ja tien pohjoispuolelle noin neljä hehtaaria perinnebiotooppilaitumia.

Vaihtelevia maisemia ja harvinaisia kasveja

Eteläpuolen perinnebiotoopit jakautuvat kolmeen osaan, mäntyhakaan, laajaan niittyalueeseen ja rantaniittyyn. Kumpareisessa mäntyhaassa on heinämäinen aluskasvillisuus. Harvinaisimpia siellä havaittuja kasveja ovat niittylaisto, jäkki, mäkiminttu, peurankello, ketoneilikka, kissankäpälä ja näsiä.

Niittyalue on avoin ja kostea ja siellä on enemmän puustoa, harmaaleppiä, mäntyjä, koivuja ja tuomia. Alue on pääosin tuoretta niittyä ja siellä kasvaa muun muassa vadelmaa, villikarviaisia, ukkomansikkaa, heinäratamoa, ketoneilikkaa, huopakeltanoa, ahopukinjuurta ja mesiangervoa.

Rantaniitty on luhtasaravaltainen, lähellä vesirajaa on rahkasammalikkoa ja mäntyjä. Rantaniityltä löytyy luhtakuusiota, keltasaraa ja jäkkiä.

Pohjoispuolella alue jakautuu niin ikään mäntyhakaan sekä kiviseen niittyyn. Mäntyhaan puusto on monimuotoista ja aluskasvillisuus niittymäistä. Maaperä on paikoitellen kosteaa ja aluskasvillisuus paikoitellen rehevää; mesiangervoa, saniaisia, vuohenputkea, ahomansikkaa, käenkaalia ja poimulehteä.

Koskela2

Kivinen niitty on laskeutuva rinne, josta löytyy myös vanha rakennuksen kivijalka. Niityllä on harmaaleppiä ja rehevää niittykasvillisuutta, muun muassa heinäratamoa, ketoneilikkaa, peurankelloa, pölkkyruohoa, kelta-apilaa sekä mäkitervakkoa.

Laiduntamisen lisäksi perinnebiotooppeja on hoidettu harmaaleppiä kaatamalla. Sitä tehdään jatkossakin, jotta puusto laitumella ei mene liian tiheäksi. Pienaukkojen tekeminen on tehokas keino perinnebiotooppien harvennuksissa, alueelle kannattaa jättää isompia lehtipuurunkoja ja lahopuita. Nämä lisäävät hyönteislajiston ja linnuston monimuotoisuutta.

Sananjalan kepittäminen on todettu tehokkaaksi keinoksi sen torjumiseen ja leviämisen estämiseen, kun kuolleet kasvit vielä kerätään ja viedään pois. Kepittämisessä sananjalan varsi lyödään maahan kepillä varren katkeamatta. Kasvillisuudesta erityisesti jäkkiä, kesämaitiaista ja mäkiminttua pidetään silmällä.

Nuorkarja tärkeässä työssä

Perinnebiotoopeilla laiduntaa pääasiassa tilan nuorkarja. Laidunpaine alueilla on sopiva, vain rantalaidunta eläimet voisivat syödä paremmin. Nuorkarjalle ei perinnebiotoopille lisäruokintaa. Ne laiduntavat toukokuusta lumentuloon saakka, mutta perinnebiotoopeilta ne siirretään pois syötävän sieltä ehtyessä ja laidunnetaan ja ruokitaan nurmipelloilla. Tilalla on 32 lehmän lypsykarja sekä nelisenkymmentä päätä nuorkarjaa. Karjassa on itä-, länsi- ja pohjoissuomenkarjaa sekä ayrshireja.

Koskela1

Lehmät laiduntavat toukokuun puolesta välistä lokakuun alkupuolelle. Lehmille on tehty 12 laidunlohkoa, joista yksi on perinnebiotooppilaidun. Lehmät laiduntavat lohkoilla laitumen kunnosta, koosta ja säästä riippuen puolesta päivästä kahteen ja puoleen päivään. Puhdistusniitot tehdään kahdesti kesässä ja aitojen aluset niitetään raivaussahalla tarvittaessa.

Koskela10

 

Tilan monivuotisilla nurmilla kasvaa timoteita, nurminataa, apiloita sekä sinimailasta. Yksivuotisissa kasvustoissa on hernettä, virnaa, ruista ja vehnää. Nurmet uusitaan suojaviljan kautta.

Aidat tehdään lasikuitutolpin ja kahdella langalla, muovisella aitanauhalla ja rautalangalla. Molemmissa kulkee sähkö. Lehmien kulkuväylälle navetan ja laitumen välissä on korkeat siirtoaidat. Kylätien varressa noin kilometrin matkalla on laudasta ja lammasverkosta aita, joka estää eläinten karkaamisen kylätielle.

Vasikat opetetaan sähköpaimeneen ja jauhosangon perässä kulkemiseen jo kolmen kuukauden iässä. Näin laidunsiirrot onnistuvat jatkossa helposti jauhosanko houkuttimena.

Anna-Reetta Mikkonen

Kirjoittaja on Savonia-ammattikorkeakoulun opiskelija, joka on tehnyt työelämäharjoittelun Jalaka -hankkeessa.

Kuvat Kukka-Maaria Kärki

 

Terapialaidunnusta Niilolan tilalla

Niilolan tila on tavanomainen maidontuotantotila, joka sijaitsee Etelä-Savossa Savonlinnassa. 1980- luvulla Sirpa ja Arto Mikkonen tekivät sukupolvenvaihdoksen Arton kotitilasta. Tilaa on kehitetty asteittain ja viimeisin pihattonavetta on valmistunut vuonna 2001, tilakeskuksen ympärillä on 7 ha peltoa. Pihatossa on 65 lehmää ja saman verran nuorkarjaa. Lehmät lypsetään 2x5 -paikkaisella kalaruotolypsyasemalla.

Laidun

f1c2faee a773 439f a009 572b6c5db664

Lehmät pääsevät vapaasti laitumelle ja laidunkausi on aloitettu kesäkuun alussa. Lehmien terapialaitumena on kolmannen vuoden nurmi (timotei-nurminata). Nurmea ei ole tänä vuonna täydennyskylvetty. Rikkaruohojen (hevonhierakkaa, voikukkaa, pelto-ohdaketta, piharatamoa) torjuntaan on toukokuun alussa käytetty kemiallista torjuntaa (Ariane S).

 

IMG 3808

Aitoina 110 cm lasikuitutolpat, kapea valkoinen aitanauha ja sähköpaimen. Kulkureitille navetan oven läheisyyteen on rakennettu valkoinen lauta-aita, jotta lehmät näkevät kulkureitin paremmin.

 

Tarkkailu 22.6.-25.6.2020

22.6. Aamulla lehmät makaavat navetan päädyssä mulloksella. Lehmiä ei ole laitumella. Päivällä 23 astetta lämmintä, pilvetön ja aurinkoinen taivas. Vasta illalla klo 19.00 maissa lehmät lähtevät omaan tahtiin ulos laitumelle. Laitumella parhaimmillaan yöllä 45 lehmää ja 6 astetta lämmintä. Noin puolet lehmistä makaa ja puolet syö ruohoa.

23.6. Aamulla 7 lehmää makaa mulloksella navetan päädyssä, ei lehmiä laitumella. Päivällä sää aurinkoinen ja pilvetön taivas 27 astetta lämmintä. Illalla sään viiletessä klo 19.30 maissa lehmät lähtevät ulos. Yksi kiimainen lehmä hyppii laitumella, pihatossa lypsyn aikana tästä ei ollut havaintoja. Yöllä 40 lehmää ulkona, yli puolet näistä käy laitumelle makaamaan syönnin jälkeen, sää selkeä ja 8 astetta lämmintä.

24.6. Aamulla 10 lehmää ulkona navetan päädyssä, ei lehmiä laitumella. Päivällä sää on pilvetön, aurinkoinen ja 29 astetta lämmintä. Illalla klo 20.00 lehmät lähtevät ulos. Yöllä (13 astetta) parhaimmillaan lehmiä on ulkona 45 kappaletta. Noin puolet käy pikaisesti makaamaan laitumelle päästyä ja puolet näistä syö laidunruohoa.

25.6. Aamulla 13 lehmää ulkona navetan päädyssä, yksi lehmä oli poikinut laitumelle. Päivällä sää pilvetön ja aurinkoinen (29 astetta). Illalla sään viiletessä lehmät lähtevät taas ulos klo 20.00 maissa. Yöllä (17 astetta) lehmiä oli ulkona parhaimmillaan 50 kappaletta. Yli puolet näistä makasivat ja loput söivät ruohoa. Kuuma päivä rasittaa eläimiä.

26.6. Aamulla 15 lehmää ulkona navetan päädyssä mulloksella, yksi lehmä hyppii ulkona. Päivällä sää pilvetön ja aurinkoinen (30 asetta). Kaikki lehmät navetassa. Illalla klo 19.30 maissa lehmät lähtevät omaan tahtiin ulos. Yöllä lämpötila laski 15 asteeseen. Yöllä lehmiä oli ulkona 50 kappaletta. Reilusti yli puolet näistä makasivat.

 3ea83f5b 61a3 4f64 9c2f 91363d3e6717

 

Yhteenveto terapialaidunnuksesta

Laidun on nimensä mukaisessa terapiakäytössä. Lehmät saavat itse valita missä ja milloin ovat. Laitumen olemassaolo ei näy suuremmin sisäruokinnan kulutuksessa. Kukaan lehmistä ei ole päivällä ulkona, koska navetassa on viileämpää. Ainoastaan aamulla navetan päädyssä varjossa on muutamia lehmiä, eikä laitumella ole ketään. Illan tullessa lypsyn jälkeen lehmät menevät omaan tahtiin pellolle, eikä mullokselle jää ketään. Noin 10-20 lehmää jää vakituisesti navettaan, 10 lehmää näistä ei käynyt kertaakaan ulkona. Syytä tähän en osaa sanoa.

Eläimet näyttävät kiimat paremmin ulkona, koska alusta ei ole liukas ja kipeäjalkaiset lehmät liikkuvat ulkona paremmin. Sorkat leikataan kaksi kertaa vuodessa (talon oma väki, tai ulkopuolinen). Lehmät poikivat mielellään myös laitumelle, mutta tilalla on tapana ottaa poikivat hoitokarsinaan, koska siten näitä on helpompi seurata ja auttaa tarvittaessa.

Anna-Reetta Mikkonen

Kirjoittaja on Savonia-ammattikorkeakoulun agrologiopiskelija, joka on tehnyt työelämäharjoittelun Jalaka -hankkeessa.

Hankkeen toteuttajat

toteuttajat